Kolmivuorotyö ei estä Anniina Koivua liikkumasta. Hänen mukaansa mahdollisuuksia on ihan yhtä paljon, kuin muillekin, kunhan itse järjestää aikaa niille.

Vuorotyö ei ole este liikunnalle

Liikkumisesta saatu ilo palkitsee monin tavoin

Kolmivuorotyöläinen joutuu välillä taistelemaan aikataulujensa kanssa yrittäessään sovittaa liikuntaharrastuksiaan mukaan. Yövuorojen jälkeen sisäinen kello on sekaisin ja koska vuorot vaihtelevat, ei ohjatuilla tunneilla käyminen onnistu ainakaan säännöllisesti. Silti liikunta on asia, jolle aikaa on löydyttävä ja joka auttaa myös työssäjaksamiseen – näin vakuuttavat raisiolainen lähihoitaja Anniina Koivu sekä turkulainen sairaanhoitaja Hannele Riipinen.

Koivun liikuntaharrastuksiin kuuluvat muun muassa lenkkeily, sauvakävely, kuntosali ja uinti. Riipinen treenaa tosissaan juoksua tavoitteenaan ensimmäinen maraton tulevana kesänä.

– Kaikista asioista löytyy niin hyviä kuin huonoja puolia ja niin tästäkin, mutta kyllä hyviä puolia on enemmän. Yö- tai iltavuoroihin mennessäni voin käydä kuntosalilla aamupäivisin, jolloin siellä ei ole ruuhkaa. Minun mielestäni se on luxusta, kun saa tehdä rauhassa treeniä, Koivu iloitsee.

– Se on myös hienoa, että pääsee talvisin lenkille valoisaan aikaan, hän lisää.

Aamulenkit ovat myös Riipisen mieleen.

– Nautin siitä, kun pääsee arkipäivänä aikaisin aamulla lenkille, hän kertoo.

Raskas työ vaatii liikuntaa huviksi

Usein ajatellaan, että raskaan työpäivän jälkeen ei nyt enää ainakaan liikkumaan jaksa lähetä. Onko näin?

– Pakkohan sitä on liikkua, kun siitä tulee niin mielettömän hyvä olo. Ja varsinkin näin mahtavilla keleillä, kun aurinko paistaa, Riipinen vastaa.

– Liikunta auttaa jaksamaan töissä. Koska työ on fyysisesti raskasta, tarvitsen hyvää kuntoa. Minulle liikunta merkitsee hyvää vastapainoa työlle ja stressille. Liikuntaharrastus on pieni paha siitä, että saan pidettyä itseni ja erityisesti esimerkiksi selkäni kunnossa, Koivu selvittää.

– Ja raitista ilmaa on ihana haistella, kun on sisätöissä kaiket päivät, hän lisää.

 

Motivaattoreita on moneksi

Jo liikunnan tuoma hyvä olo riittää motivaatioksi monelle, mutta ryhmähenki ja ystävien kannustus ovat myös tärkeitä tekijöitä.

– Minulla kaikki lähti siitä, kun kaveripiirissä päätettiin ruveta porukalla laihduttamaan. Ensin lähdettiin treenaamaan Ruissalojuoksuja varten ja siitä se kipinä sitten lähti. Porukan nimi on Naantalin Naiskurvit ja yhdessä harjoitellaan edelleen, Riipinen kertoo.

Painonhallinta onkin edelleen yksi tärkeä motivaattori etenkin naisilla.

– Laihduttaminen motivoi liikkumaan ja tietysti se, kun huomaa, että tulokset näkyvät, Koivu lisää.

 

Vuorotyötä käytetään usein tekosyynä

Koivun mielestä aikataulutus ei ole ongelma, vaikka sen onnistuminen ajoittain vaatiikin lähes ajanhallinnan mestaruutta. Silti hän tietää, että monet vuorotyöläiset perustelevat liikkumattomuuttaan juuri työaikoihinsa vedoten. Liikunta on usein se mikä karsitaan ajanpuutteen vuoksi ensin.

– Kyllä sitä monesti käytetään tekosyynä. Sen kyllä ymmärrän, että vanhemmat ihmiset ja perheelliset kokevat erityisesti yövuorot rasitteeksi, mutta liikunnalle löytyy aina aikaa, jos sitä itse haluaa, Koivu pohtii.

Myös Riipinen tietää, että aikaa kyllä löytyy, kun sitä järjestää.

– Työ haittaa kyllä välillä lenkkeilyä, mutta teen aikatauluni vuorojen ja fiiliksen mukaan.

Molemmat tietävät, että omaa kehoaan on kuitenkin kuunneltava tarkasti.

– Yövuorojen jälkeen minun on pidettävä yksi vapaapäivä lenkkeilystä. Silloin on tuo sisäinen rytmi niin sekaisin, että on rauhoitettava yksi päivä, jottei käy ihan ylikierroksilla, Riipinen selvittää.

Koivu ja Riipinen kertovat käyttävänsä usein työmatkoja hyväkseen, kun lenkille ei muuten näyttäisi löytyvän aikaa. Jos työmatka on liian lyhyt, voi aina koukata mutkan kautta.

 

JOHANNA PIHLAVA