Heinäkuinen perjantai aamu
valkenee pilvisenä ja kosteana. Matka kohti Helsingin lentokenttää alkaa
aikaisin. Jonot kentällä ovat juuri niin pitkät kuin tiedotusvälineissä on
kerrottu. Lento Wienin kautta Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan sujuu
koneenvaihtoineen mallikkaasti. Lämmin
aalto henkäisee matkailijan hiusrajaa Sofian lentokentällä, jossa ystävällinen
ja kielitaidoton autonkuljettaja on
vastassa. Edessä on n. kolmen tunnin matka kohti Belmekenin harjoituskeskusta.
Matkan viimeiset 30km taitetaan mutkaista vuoristotietä, jota ei ole
kunnostettu vuosikymmeniin. Näkymät perillä ovat huikeat, Belmekenin järvi
on tyyni ja tien mutkittelu jatkuu sen rantoja pitkin.
Belmekenin
vuoristoharjoittelukeskus on rakennettu 1960-luvulla edistämään
urheilijoiden kykyä harjoitella ja kilpailla entistä kovempaa. Keskus on
rakennettu vuorenrinteelle josta on huikeat näkymät satoja metrejä alaspäin.
Läheisen järven ympäröi vuoret. Kyseessä on tekojärvi, joka on tehty
patoamalla vuorten ympäröimä laakso. Luonto on todella kaunista ja vihreää.
Kasvillisuus muistuttaa suomalaista puutarhakauppaa kaikkineen pensaineen.
Paikka sijaitsee 2000metrin
korkeudessa merenpinnasta. Hapen puute vaikuttaa muutamana ensimmäisenä päivänä
ja ilman kuivuus tuntuu myös hengittäessä. Ympäröivien vuorten huiput yltävät
yli 2600metriin. Tavoite on silti kirkas, huipulle pääseminen. Paikkaa
kartalta etsittäessä on tehtävä todellista salapoliisityötä, koska
alueella on ollut sotilastukikohta ei paikkaa löydy kaikista karttalähteistä.
Keskukseen saapuessa on minua vastassa kilpakävelijä Jarkko Kinnunen, jolla on
takana jo 11. leiripäivää. Kyseessä on Osakan MM-kisoihin valmistava leiri. Harjoitusseuraa löytyi norjalaisista, ruotsalaisista ja
saksalaisista urheilijoista.
Huippu-urheilijan päivä
alkaa aikaisin aamupalalla ja harjoittelemaan lähdetään 8:30 –9:00
harjoituksen pituudesta riippuen. Päivän toinen harjoitus alkaa n. 16:30. Näin
myös valmentajalle jää aikaa oman kunnon kohentamiseen. Ympäröivät
vuorenrinteet houkuttelevatkin vaeltamaan. Siinä
missä urheilijat harjoittelevat ohjelmoidusti, on hyvä myös kuntoilijankin
noudattaa jonkinasteista ”harjoitussuunnitelmaa”. Suunnitelmallisuus
korostuu vuoristo-oloissa sillä liika liikunta tuntuu kyllä. Oma kuntoilu
alkaa heti ensimmäisenä aamuna, pyöräillen n.30km. Vaikka vauhti ei ole kävelyvauhtia
kovempaa, saavat lukuisat ylämäet hengästymään. Iltapäivällä kävely
”ensimmäiselle” kukkulalle vie 45min suuntaansa ja jalat alta. Ylöspäin
meno tuntuu niin pohkeissa kuin hengityksessäkin. Illalla selällään maatessa
ja joka paikkaa särkiessä tulee mieleeni, että hetikö tuli aloitettua
liiallisella liikkumisella! Hyvin nukutun yön jälkeen olo on mitä
mainioin, eli ei muuta kuin syömään ja sitten lenkille. Edessä on kolmen
tunnin vaellus ja vauhti on verkkainen. Silti vuoristoilma nostattaa sykettä
aina 140-150 välille, varsinkin jyrkemmissä rinteissä. Iltapäivällä on
taas hyvä miettiä seuraavaa kuntoilua. Intoa olisi liikkua vaikka kuinka,
koska aikaa on, mutta rajansa kaikilla.
Päivät kuluvat samalla
rytmillä niin urheilijoilla kuin valmentajillakin. Leirin kohokohta on kun
huomaa kunnon kohentuneen ja jaksaa hengästymättä sille ”ensimmäiselle”
kukkulalle. Huippu-urheilijan leirielämän
askeettisuus korostuu Belmekenin harjoittelukeskuksessa. Kaiken harjoittelusta jäävän
ylimääräisen ajan urheilija käyttää palautumiseen. Täydellinen
palautuminen koostuu oikeasta ravinnosta ja levosta. Myös nesteen (vesi)
juominen on vuoristo-oloissa tärkeää, ettei keho pääse kuivumaan.
Toki palautumiseen vaikuttaa myös harjoittelun määrä.
Leiriolosuhteissa onkin pidettävä pää kylmänä, ettei innostu liialliseen
harjoitteluun.
Suunnitelmallisuus palkitaan leirin mittaan, kun huomaa harjoittelun (kuntoilun) tehoavan ja kunnon nousevan. Se tavoite, huipulle kiipeäminen jää valitettavasti toiseen kertaan, tai sitten Osakaan. Onneksi niin kuntoilussa kuin elämässä yleensäkin tavoitteita on hyvä olla olemassa. Niiden tavoitteleminen vaatii kärsivällisyyttä ja se myös usein palkitaan. Kotimatka alkaa sateisena ja yllätys odottaa kotimaassa, aurinko paistaa!
Lenkkipoluilla tavataan
Terveisin Kari Ahonen
se kuntoilija