Heimo Meriö kesällä 2007 Tukholman maratonille lähdössä.
Heimo Meriö kesällä 2007 Tukholman maratonille lähdössä.
Maratonjuoksu
on tarina, jolla on niin monta kertojaa kuin on juoksijaakin. Tulevan kevään
aikana monet varsinaissuomalaiset ihmiset valmistautuvat kesän turkulaiseen
juoksujuhlaan, Paavo Nurmi Marathonille kukin omalla tavallaan. Tapasin yhden
innokkaan juoksuharrastajan, kahdeksankertaisen Paavon kiertäjän Heimo Meriön.
Kahden juoksijan kohdatessa luontevin haastattelupaikka on tietysti lenkkipolku.
”Juokseminen on hyvä tapa nollata ajatukset. Luonnon keskellä työasiat unohtuvat nopeasti ja saa henkistä voimaa. Viikko pyyhkiytyy nopeasti mielestä, kun endorfiinit virtaavat kehon läpi.”, Meriö kuvailee noustessamme Luolavuoren ylämäkeä.
Meriö työskentelee Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kansliassa hallintopäällikkönä. Miehen työ on ajalle tyypillisesti istumatyötä, jota tehdään päätteen edessä. Työnkuvaan kuuluvat paksut paperipinot ja toisinaan iltaan venyvä työaika. Kyse on henkistä kestävyyttä vaativasta työstä, jolle juokseminen antaa oivan vastapainon. Miten mies sitten löysi tiensä lenkkipoluille?
”1991 juoksin
ensimmäisen maratonini. Kyse oli henkisestä haasteesta, jonka halusin ylittää.
Heti ensimmäinen kerta sujui yllättävän hyvin. Pahempaa katkeamista ei
tullut, ja aikakin painui reilusti alle neljän tunnin. Sain maratonjuoksulta
heti hienon onnistumisen elämyksen, jota on myöhemmin tullut haettua uudestaan
ja uudestaan. En ole ruumiinrakenteeltani mikään tyypillinen juoksija, mutta
niin vain innostuin juoksemisesta. Yhtään maratonia en muuten ole juossut alle
90-kiloisena”, Meriö nauraa.
Yhteishenki
kantaa
”2000 meille
tuli kaksoset ja harrastus pääsi välillä hiukan hiipumaan. Uudelleen
innostuttuani huomasin, että neljä tuntia oli tiukassa, mutta yllätyksekseni
olenkin huomannut, että ajat ovat vain parantuneet vuosi vuodelta. 2005
muutimme Turusta Maskuun, josta löysin samanhenkisen juoksuporukan. Maskun
Katajan juoksupoppoossa on iloinen meininki, joka on vienyt mukanaan. Viime
vuosina olen sitten juossut maratoneja aika usein.”
Alkuvuoden aikana mies on startannut jo kahdelle kokopitkälle. Tammikuussa 47-vuotias hallintopäällikkö juoksi Tanskassa, viisi päivää sitten oli ohjelmassa varsinainen extreme -elämys, kun Meriö kiersi Uudenkaupungin hiihtoputkessa kilometrin mittaisella kierroksella Rinkimaratonin:
”Se oli
sellainen päähänpisto. Joskus tulin sanoneeksi, että ennen kuin täytän 50
vuotta, haluan juosta 50 maratonia. Nyt on tahti kiihtynyt sen verran, että
mietin voisiko se viideskymmenes olla vaikkapa huhtikuussa 2009 Bostonissa.. Tällä
hetkellä kasassa on 41, joten pitää juosta siellä missä kilpailuja järjestetään.
Vaikka sitten sisätiloissa...”
Maskun lenkkiporukassa on niin hyvä tunnelma, ettei maanantain yhteislenkeiltä viitsisi jäädä millään pois. Tuttu rutiini on toistunut tälläkin viikolla, vaikka Rinkimaraton oli edellisenä päivänä. Meriö kertoo tarinan viime syksyltä, joka kuvaa miehen mainiota palautumiskykyä:
”Juoksin Vantaan maratonilla lokakuussa ennätykseni 3.23.53. Ystävät houkuttelivat myös Maarianhaminaan parin viikon päästä juostavaan kisaan, jonne päätinkin sitten lähteä. Ajattelin, että näinköhän siitä mitään tulee, kun edellisestä on niin vähän aikaa, mutta alle 3.30 meni sielläkin. Tuntuu siltä, että iän myötä palautumiskykyni on jopa parantunut ja jalkani tuntuvat kestävän rasitusta ihmeen hyvin.”
Harjoittelun
optimoinnilla tuloksiin
Heimo kertoo harjoittelevansa vain sen minkä töiltään ehtii. Kiireisen miehen aikatauluun sopii 3-4 lenkkiä viikossa, joista kertyy kilometrejä keskimäärin 50. Määrä ei ole erityisen suuri, mutta hyötysuhde on kohdallaan:
”Ajatukseni
on aina ollut se, etten halua väsyttää itseäni harjoittelemalla liikaa.
Juoksen tasaisesti ympäri vuoden muutaman kerran viikossa, ja aina maratonin lähestyessä
hiukan lisään määriä. Vaihtelua lenkkeilyyn saan mm. suunnistuksesta ja
joskus sauvakävelystä. On erittäin palkitsevaa juosta onnistuneesti hiukan vähemmän
harjoittelun seurauksena, koska siten tuntee onnistuneensa optimoimaan kuntonsa
oikein. Vaimoni toimii omalta osaltaan hyvänä jarruna, sillä hän ei voi sietää
juoksemista. Vaimon lempilause onkin: ´Miksi sinä taas tänään menet, kun
vasta eilen viimeksi juoksit?´ Kiitos vaimoni, en ainakaan juokse liikaa!”
Heimo Meriölle juokseminen tarjoaa monipuolisia haasteita, itsensä voittamista ja kokemuksia:
”Pyrin juoksemaan monipuolisesti. En pidä tiukoista harjoitusohjelmista, vaan haluan soveltaa. Haluan juosta erilaisilla alustoilla, erilaisia harjoituksia, erilaisilla vauhdeilla. Juokseminen sopii ihmiselle, joka pitää haasteista. Mikään vellihousujen laji se ei ole, sillä juoksijan pitää hiukan nauttia siitä, että laittaa itsensä tiukoille. Juokseminen on nautinto, joka maistuu elämältä.”, Meriö päättää palatessamme tunnin lenkiltä lähtöpaikkaan.
Paavo Nurmi Marathon juostaan tulevana kesänä 28.6. Tule katsomaan, oletko vellihousu vai et!
TUOMO LEHTINEN