Tuomo Lehtinen 17kiloa kevyempänä ja juoksu kulki. Miten käy uudelleen aloittamisen?

Maratonhaaste

Kevät - tuo vuodenajoista parhain. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja kasvukausi kukoistaa. Vaan hieman on itsellä tyhjä olo. Yleensä tässä vaiheessa suunnitellaan kesän kilpailukautta tai jopa valmistaudutaan arvokisoja varten, mutta toinen on askelten tie tänä vuonna. Vuosi sitten päättyneen kilpauran seuraukset ovat tässä kropassa olleet seuraavanlaiset: 17kg lisää painoa, harjoitusmäärän romahtaminen 20 tunnista alle kolmeen, ruokailutottumusten radikaali heikentyminen, liikaa olutta ja vaimonkaan perässä ei pysy enää kuin pyörällä.

Kevät on kuitenkin sellaista aikaa, jolloin tekee mieli väkisinkin kaivaa vanhat kisakengät kaapista. Suomi on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia juoksutapahtumia, jotka lähestyvät kovaa vauhtia. Vaan ehtisikö sitä enää?

Puhelu kestävyysvalmentaja Kari Ahoselle on paljastava:

- Heh heh, ei sun varmaankaan kannata Pekingistä enää haaveilla. Jos oikein ryhdistäydyt, niin sulla on häviävän pienet mahdollisuudet Kinnusen Jarkon keskivauhtiin maratonilla…

Aika paha heitto, sillä Karin valmennettava Jarkkohan on kävelijä. Tosin äärettömän kova sellainen. Jarkko valmistautuu tällä hetkellä Pekingiä varten elämänsä kunnossa. Mutta silti - Jarkko kävelee, minun pitäisi juosta. Alan hermostua, ei tilanne oikeasti ihan niin huono voi olla. Olenhan sentään pari vuotta sitten juossut vielä maratonin 2.16 ja risat.

Käyn tarkistamassa tilanteen. Lähden Turun Urheilupuistoon ja päätän juosta kolme kilometriä kovaa. Vaimo on mukana pyörän kanssa. Tavoitteeksi asetan maratonin ennätysvauhtini keskiarvon 3.14/km. Ensimmäisen mäen päällä syke on jo yli anaerobisen kynnyksen, kilometrin kohdalla ylitetään 180 lyönnin raja ja lopussa mittari puskee 190. Heittäydyn "maaliin" ajassa 10.40. Aika tylyä, 3.33/km. Aivan täysillä.

Vaimoa tilanne naurattaa:

- Toi sun juoksuasento on aika kaamea. Massaa on takapuolella sen verran, että maan vetovoima tuntuu vetävän puoleensa. Noi trikoot ratkeaa kohta. Askelkin on sen verran matala, että kompastut käpyihin. Sä olet rapakunnossa ja kaiken lisäksi pihalla kuin lumiukko.

Nyt palaa hermo lopullisesti. Soitan Ahoselle:

- Ok, lyödään veto. Kahden kuukauden päästä Paavo Nurmen Marathonilla juoksen kovempaa kuin Jarkon ennätysvauhti 50 kilometrin kävelyssä.

"Nestettä kuluu niin harjoitellessa kuin varmasti Turussakin 28. kesäkuuta!

Jarkon ennätys on 3.56.54. Se tarkoittaa reilusti alle viiden minuutin kilometrivauhtia. Jarkko on kuulemma lupautunut kävelemään jäniksenä Paavolla puolikkaan 1.40. Lupaan tällä puheella lähteä mukaan Jarkon ryhmään ja jatkan siitä sitten porukan jäniksenä matkan loppuun asti.

Vaimon mielestä olen yllytyshullu, omasta mielestäni ainoastaan maratonkärpäsen purema. Kunnon haaste on ainoa keino saada itsensä liikkeelle! Ja onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa. Tosin yhtään viikkoa ei ole hukattavaksi..

Tuomo Lehtinen